Pegasus Bridge ja Cabourg

Tänään pääsimme liikkeelle hieman normaalia myöhemmin. Söimme aamiaisen kaikessa rauhassa, ja Tuukka heräsi todella myöhään. Eipä meillä ollut minnekään onneksi kiire. Tämä päivä oli varattu ajelulle, eikä mitään pakollista nähtävää enää ollut.

Ensimmäinen pysähdys oli Pegasus-sillalla, jonka vieressä oli pieni kahvila. Tämä kyseinen rakennus oli ensimmäinen, joka vapautettiin Normandian maihinnousussa. Kahvilaa pitää silloisten omistajien tytär, ja paikasta oli muodostettu oikea turistirysä. Vessaa en onnistunut löytämään; Kun sitä kysyin, antoi omistaja käteeni avaimen ja opasti puutarhaan. Mission impossible, kun pääsyä salattuun puutarhaan ei löytynyt.


Cabourgiin ajoimme ihan seikkailumielellä, tarkoituksena vain nähdä meri. Kaupunki oli hyvin viehättävä ristikkotaloineen, ja hiekkarantaa riitti loputtomiin. Päivä ei kuitenkaan ollut otollinen rannalla loikoiluun, joten suuntasimme keskustaan kahville. Le Royal -kahvila oli ilmeisesti aikoinaan ollut kulttuuriväen suosiossa: seiniltä löytyi vanhoja valokuvia, ja katon rajassa kiersi nimiä, Sophia Loren, Edith Piaf, Jean Paul Belmondo, Jean Gabin, Fernandel ja monia muita. Täällä löytyi myös vessa, P'tit Coin -oven takaa.


Keskustassa oli paljon pieniä putiikkeja, mutta valitettavasti pojat eivät olleet shoppailutuulella (vaikka täällä olisi alennusmyynnitkin!). Matkalla Tesseliin poikkesimme vielä jollakin luonnonsuojelualueella. Ilmeisesti vanha joenuoma, ja sitten merenrantaa. Paljon simpukankuoria :) Kengät täyteen hiekkaa ja kotimatkalle.

Ajattelimme käydä Coccimarketissa ostamassa pakastepizzat päivän ruoaksi, mutta yllätyimme iloisesti, kun marketin edessä olikin pizzapaku :) Isomahainen setä oli liikkuvan pizzerian kanssa liikkeellä ja teki oikein maukkaat pizzat. Täytettä oli enemmän kuin tarpeeksi (monta kourallista kinkkua, tuoreita herkkusieniä ja juustoa), ja palvelu oli ystävällistä. Ranskaksi tosin, mutta selvittiin. Olisin halunnut sanoa sedälle, että "anteeksi, mutta teillä on jauhoa nenässä", mutta siihen ei alkeellinen ranskankielen taitoni riittänyt. Tyydyin sanontoihin "merci" ja "au revoir". Ehkä setä oli tottunut jauhoon nenässä.

Loppuilta onkin kulunut mökkiä siivoillessa, koska huomenna on lähtö edessä. Aamulla tarvitsee enää pyyhkäistä pinnat ja imuroida alakerta. Laukut on jo pääosin pakattu, hieman on haikea mieli. Täällä on todella viihtynyt.