Tänään koitti lähdön hetki Tesselistä. Hieman haikeilla mielin pakkailimme autoa ja siivosimme mökkiä. Isäntäväki antoi vielä lähtiäisiksi pienen Calvados-pullon mukaan. Kovin olivat ystävällistä väkeä.
Poikkesimme matkalla Calaisiin – toiveena nähdä Englantiin, mutta tämä toive ei pilvisen sään vuoksi toteutunut. Pyörähdettiin kuitenkin kahvilla kaupungilla ennen matkan jatkamista. Yksi asia täällä matkalla on ihmetyttänyt; Esso-huoltoaseminen turkkilaiset vessat. Tai no kahdella Essolla kävimme Ranskassa, ja molemmissa oli vessassa muutama koppi turkkilaista mallia. Siis reikä lattiassa, ja siihen olisi pitänyt käydä kyykylle. Tänään näin yhden naisen menevän sinne, mutta muuten ei näyttänyt olevan kovin suosiossa. En tiedä sitten, miten suosio on miesten puolella. Mutta mieleen heräsi kysymys Miksi? Käykö Ranskan Esso omaa kampanjaa Turkin EU-jäsenyyden puolesta/vastaan? Onko kävijöistä suurin osa itämaisia? En millään suostu uskomaan, että keskieuroopassa tuo turkkilainen vessa on kovin suosittu malli, kun en missään muualla ole vastaaviin törmännyt.

Tarkoituksena oli ajaa suoraan Brysseliin, mutta matkan varrelle osui ensin Brugge, jonne poikkesimme syömään. Olin käynyt kapungissa vuonna 2001 koulun puolesta, joten tiesin vanhan kaupungin olevan kaunista. Pojille paikka oli uusi tuttavuus, mutta pitivät siitä kovasti. Söimme turistipaikassa Markt Platzilla, mutta oli oikein maukasta. Ruoan jälkeen kävelimme vielä kaupungilla, tsekkasimme pari kirkkoa ja muita kauniita kohtia. Auton olimme jättäneet parkkiin Langestraatille, jolla sijaitsee Bauhaus-hostelli, jossa majoitun silloin aikoinaan. Tuukka otti kuvan joka ikisestä kadunkulmasta ja kanavasta. Bruggesta emme ostaneet mitään, kun olimme perillä sen verran myöhään, että kaupat olivat jo kiinni. Pumppuhaulikkoa kantava täytetty kani olisi ollut oikein oiva tuliainen jollekulle, mutta tällä kertaa jouduimme tyytymään valokuvaan :D

Brysseliin päin läksimme ajamaan joskus siinä yhdeksän tienoilla, ja ajattelimme, että matkaan menisi vain 1 h 20 min. Näinhän me luultiin. Jokin oli ruuhkauttanut moottoritien juuri ennen Brysseliä, ja olimme perillä vasta puolen yön aikoihin. Olihan sekin tietty kokemus: katsoa navigaattorista, että periaatteessa perillä voisi olla kahdessakymmennessä minuutissa, mutta jos edetään 100 metriä 20 minuutissa...